Vuonna 2005 Pietariin järjestetyllä lastenkotimatkalla muutamien lastenkotien työntekijät haastoivat meitä järjestämään oman leirin. Ensimmäinen suurempi Arkki-leiri järjestettiin elokuussa 2006 Laukaassa. Siitä lähtien joka kesä järjestimme 1-3 Venäjän lastenkotinuorille suunnattua leiriä joka kesä Suomessa, sekä lisäksi talvileirejä ja lyhyempiä leirejä Suomessa ja Venäjällä.

Arkki -leirit 2006-2015

Aloittaessamme leiritoiminnan vuonna 2006 kukaan ei kysellyt mitään papereita Suomessa eikä Venäjällä. Vallitsi täydellinen toimintavapaus. Muuten emme varmaan olisi milloinkaan yrittäneetkään tämäntyyppistä toimintaa. Alla leirin johtaja, Siunauksen seurakunnan pastori Igor Bashlov Jyväskylästä.

Leirin johtaja Igor Bashlov lipun kanssa

Leirien tavoitteena oli varustaa, kouluttaa ja aktivoida venäläisiä vapaaehtoisia eri seurakunnista toimimaan lastenkotinuorten parissa omalla kotiseudullaan. Kesäleirit ovat hyvä ja luonteva tapa tutustua lastenkoteihin ja nuoriin ja aloittaa vapaaehtoistyö lastenkodeissa. Tavoitteena on kasvattaa edelleen tavoittavuutta eli aktivoida lisää paikallisia vapaaehtoisia auttamaan lastenkotinuoria.
Leirinjärjestäjinä toimimme yhteistyössä Venäjän puolella lastenkotien ja paikallisviranomaisten kanssa. Meillä suomalaisina on hyvä maine melkein mihin tahansa menemmekin ja sitä kannattaa edelleen hyödyntää.

Leirillä tutustumme alle 18-vuotiaisiin lastenkotinuoriin heidän asuessaan vielä lastenkodissa. Lastenkotien henkilökuntakin lähettää nuoret mielellään meidän leirille nähtyään positiivisia muutoksia leirillämme olleiden nuorten elämässä. Yhteydenpito jatkuu luontaisesti leirin jälkeen. Netti on joka paikassa ja kännykät jokaisen taskussa. Tapaamisiakin järjestyy silloin tällöin riippuen olosuhteista.

Talvileirit

Talvileirit toteutettiin melko erilaisina verrattuna kesäleireihin: niissä korostui enemmän perhemäisyys, johtuen tietysti pienemmästä osanottajamäärästä sekä käytettävissä olleista tiloista.

Helga ja Kari Kauttu

2008 Keiteleellä oli ensimmäinen talvileiri, jossa Helga ja Kari Kauttu (kuva yllä) vastasivat paikan päällä käytännön järjestelyistä. Meille järjestettiin joulujumalanpalvelus Keiteleen ortodoksikirkossa, josta kuva alla.

Keiteleellä ortodoksikirkossa

2010 Nilsiässä oli mahtava keli hiihtää, lasketella ja... Arkki -leirin tyyliin pelata jalkapalloa. Katso video sukkafudiksesta youtubesta!

2011 Jyskyjärvi, Venäjän karjala. Pidimme leirin paikallisen helluntaiseurakunnan rukoushuoneella.Alla paimenet herättelevät lapsia etsiessään syntynyttä Vapahtajaa.

Paimenet etsivät Vapahtajaa
2012 Siilinjärvi. Missionuorten keskus Koivumäellä oli täynnä yhden viikon ajan, kun pidimme leirin siellä tammikuun alussa. Jalkapallossa jaettiin "valkoisia kortteja". Alla kuvia.

"Valkoisia kortteja" jaettu

Ryhmäkuva
2013 Toivakassa kelit olivat jälleen mitä parhaimmat. Kunnon talviurheilukelit, lajeina oli hiihto, pulkkailu, lipunryöstö, jääkiekko, avantouinti ja tietysti jalkapallo. Kuvia Toivakan leiriltä alla, Natalia TImofeevna liikennemerkin kanssa ja pojat syömässä.

Natalia TImofeevna

Syömässä

Tuloksista

Ensimmäisen leirin jälkeen lähdimme kierrokselle leirille osallistuneisiin lastenkoteihin saadaksemme tietää, mitä lastenkoteihin ja leirillä olleille vapaaehtoistyöntekijöille kuului. Leiri oli ollut organisaattorin näkökulmasta melkoinen kaaos, mutta lastenkotien johtajat näkivät asian toisessa valossa. Eniten mieltä lämmitti Petroskoin lastenkoti no4:n johtajan kertomus leirillämme olleen pojan elämänmuutoksesta.

Tuo 15-vuotias poika oli käyttänyt päihteitä jatkuvasti ja käyttäytynyt muutenkin huonosti lastenkodissa. Palattuaan Arkki -leiriltä hän oli jättänyt päihteet ja alkanut itse käydä kirkossa. Vakaumuksesta todisti myös yöpöydälle ilmestynyt ikoni. Leirillä otetusta kuvasta huomaa, että pojat kuuntelivat huolella.

Poikia leirillä vuonna 2006

Ensimmäinen leiri kasvatti lastenkotien johtajien luottamusta meihin ja seurakuntiin yleisesti, protestanttisia seurakuntia ja kristittyjä pelättiin yleisesti. Leirin jälkeen seurakunnalle ja leirin vapaaehtoisille aukeni mahdollisuus käydä lastenkodissa tapaamassa lapsia ja järjestää ohjelmaa.

Lyhyesti – leirin tuloksena tapahtuneet elämänmuutokset yllättivät meidätkin. Ja yllättivät joka vuosi. Kapinoivat ja kovat kasvonilmeet pehmenivät ja muuttuivat hymyileviksi poikkeuksetta. Moni nuori uskalsi purkaa kovia kokemuksiaan ohjaajille. Useat nuoret halusivat turvautua Jumalaan. Merkittävimpänä tuloksena voidaan pitää nuorten saamaa kokemusta siitä, että heitä rakastetaan ja heistä välitetään. Ja että Jumala on se, joka on antanut sen rakkauden. Vuoden 2009 videolla näkyy, kuinka he pääsivät mukaan leirin ilmapiiriin.

Toimintamme kautta lastenkotinuoriin tutustuneita vapaaehtoisia lienee toista sataa, ainakin muutaman kymmenen tiedämme olevan edelleen aktiivisia yhteydenpidossaan lastenkotien ja nuorten kanssa. Näemme lastenkotivierailuilla usein paljon fyysisiä tarpeita, mutta tiedämme sosiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin olevan paljon tärkeämpää. Lastenkodeissa vallitsee usein vahvimman laki, mikä aiheuttaa paljon kipua lapsen sisällä. Tässä alla Dima on vierailulla kanssamme Siverskyn lastenkodissa.

Dimalla pojat kainalossa
Monen vuoden ajan puhuimme avoimesti leiritoimintamme haasteista. Talous oli tiukalla joka vuosi, organisointityötä oli aina vaan enemmän ja sitoutuneita tekijöitä ei tahtonut löytyä. Vuonna 2015 jouduimme peruuttamaan yhden leirin osanottajien vähyyden vuoksi ja pitämään viimeisen leirin toisessa leirikeskuksessa. Edellämainittujen seikkojen vuoksi päätimme jo ennen vuoden 2015 leiriä, että se jää viimeiseksi Arkki -leiriksi Suomessa. Ennen tätä päätöstä kävimme paljon keskustelua etenkin talkooleireillä haravoidessamme kesäisin käyttämämme leirikeskuksen lehdet. Alla kuva vuodelta 2014 lokakuulta, kuvassa oikealla Inga, joka tuli Itä-Siperiasta asti haravoimaan lehtiä.

Anita ja Inga

Olemme jättäneet lastenkotinuorille järjestettävän leiritoiminnan nyt siis venäläisten ystäviemme käsiin. Keskustelimme ja kävimme läpi toiminnan erityispiirteitä moneen kertaan kolmessa eri tapaamisessa viimeisen leirin jälkeen. Kulttuuri- ja toimintatapaerot Suomen ja Venäjän välillä ovat todella suuret ja nähtäväksi jää, mihin suuntaan toiminta kehittyy. Se on korkeammassa kädessä nyt.