Seurakunta on ollut olemassa maan päällä noin kaksituhatta vuotta. Tuona aikana kristittyjen määrä on kasvanut, mutta seurakunta ei ole läheskään aina onnistu tehtävässään. Missä siis vika? Tässä yhteydessä tarkoitan seurakunnalla Kristuksen ruumista, joka koostuu kaikista Jeesuksen elämäänsä vastaanottaneista.
Tämä kirjoitus nousee selvästä opetuksen puutteesta, sillä tästä aiheesta puhutaan liian vähän. Siksi on paljon erilaista toisarvoista keskustelua seurakuntaan liittyen.
1. Laiskuus ottaa oma paikkansa
Seurakunnalle on annettu todella suuret lupaukset. Jeesus lupasi muun muassa, että
- Saatanan portit eivät sitä voita
- Jeesus itse lupasi olla läsnä seurakuntansa keskellä
- Pyhä Henki antaa kaikki tarvittavat lahjat, jotta tehtävä tulee tehtyä
Me seurakunta tartumme yleensä kuitenkin television kaukosäätimeen tai kännykkään kuin näihin lupauksiin. Olemme tulleet laiskoiksi tässä asiassa.
2. Tehtävää ei ole ymmärretty oikein
Tosiasiassa seurakunnan toimintaa katsoessa tulee sellainen vaikutelma, että seurakunta pyrkii
- Osoittamaan olevansa oikeassa
- Näyttäytymään ”hyvien tyyppien yhteisönä”
- Tekemään sellaisia tempauksia, jotka vetävät puoleensa yleisöä
Nuo edellämainitut eivät kuitenkaan kuulu millään tavalla raamatulliseen toimintaan eivätkä siksi myöskään seurakunnan repertuaariin. Seurakunta on
- Jeesukseen uskovien yhteisö
- Toimii Taivaan Valtakunnan edustustona maan päällä eli vastaa siitä, että Jumalan tahto toteutuu sen toimialueella
- Pitää huolta jäsentensä tarpeista
- Opettaa jäseniään Jumalan valtakunnan periaatteisiin
- Tekee lähetystyötä eli lähettää toimijoita oman alueensa ulkopuolelle
3. Ei tunnisteta Jumalan valitsemia johtajia
Daavidin johtajuus tunnistettiin aikanaan. Oli helppo nähdä, keneltä sujuu kansan johtaminen: Daavidille kerääntyi seuraajia, koska hän toimi viisaasti ja kansaa palvellen. Saulille oli tärkeämpää imago ja oma asema.
Nykyseurakunta valitsee itselleen johtajiksi parhaat viihdyttäjät. Sellaiset, jotka osaavat olla loukkaamatta ketään. Se ei kuitenkaan ole millään tavalla raamatullinen tapa. Missä ovat apostolit tänään? Miksi profeettojen ääni ei kuulu? Evankelista pitäisi vapauttaa tehtäväänsä.
Miten tunnistetaan Jumalan valitsemat johtajat?
- Kysymällä neuvoa Jumalalta
- Tunnistamalla jo olemassa olevat toiminnan tulokset
- Tutkimalla Raamatun periaatteita
Vanhassa Testamentissa on johtajuumalleista useita jaotteluita, mutta ne koskevat paljolti joko Israelin kansan tai temppelipalveluksen johtamista. Uudessa Testamentissa niitä on lähinnä kaksi, jos alkuseurakunnan apostoli-diakoni -mallia ei lasketa mukaan. Me elämme Uuden Testamentin aikaa, joten katsotaan niitä.
Viisi eri johtajaa – apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat (Ef. 4:11)
Paavalin antama malli hengellisiin armolahjoihin perustavasta johtajuudesta. Nämä kaikki yhdessä muodostavat johtajuuden, joka valmistaa seurakunnan jäseniä omaan palvelutehtäviinsä.
Kaitsija – seurakunnanpalvelija -malli (1. Tim. 3. luku)
Piispallinen johtajuusmalli on konkreettisempi ja ihmisille sen vuoksi helpompi käsittää. Ehkä siitä syystä tämä malli on otettu käyttöön. Siihen myös liittyy seurakunnan ongelma: onko lupa olla eri mieltä seurakunnanjohtajan kanssa?
Omana mielipiteenäni katson, että seurakunnassa piispallisen aseman omaavan johtajan tehtävä on palvella seurakuntaa huolehtimalla, että Jumalan kutsumat hengelliset johtajat ottavat paikkansa.
Neuvo: virheet korjaamalla suunta selkiytyy ja kysymyksiin löytyy vastaukset.