Raamattu kertoo, kuinka pienellä pojalla oli viisi leipää ja kaksi kalaa. Poika päätti antaa eväänsä Jeesukselle, vaikka hänelläkin oli varmasti nälkä. Jeesuksen siunaamana hänen eväänsä riittivät ruokkimaan tuhansia ihmisiä.

Annamme aikamme ja lähdemme Tadzikistaniin

Lähtö Tadzikistaniin lähestyy ja sitä mukaa kaikenlaista pientä järjesteltävää. Haasteita on vielä, sillä auto, jolla pitäisi lähteä, ei ole vielä kunnossa ja viisumitkin ovat vielä hakusessa.

Nyt tämän matkan idea alkaa kirkastua enemmän ja enemmän. On aikakin, sillä aikaa lähtöön on enää muutama viikko. Alunperin Jumala puhui minulle selkeästi toukokuussa 2018 siitä, että venäläisiä kristittyjä pitäisi opettaa ja ohjata lähetystyöhön erityisesti niiden kansojen pariin, jotka sijaitsevat Venäjällä tai sen lähialueella. Esimerkiksi Afganistanissa venäläisiin suhtaudutaan tietojeni mukaan paremmin kuin ”länsimaalaisiin” ja siksi heidän olisi helpompi mennä sinne.

Tätä teemaa käsittelimme jo viime kesänä leirillä, jolla oli käymässä useita venäläisiä lähetystyöntekijätaustan omaavia kristittyjä. Venäläisille näiden evankeliumin kannalta saavuttamattomien vähemmistöryhmien luo meneminen on periaatteessa helppoa, mutta henkinen kynnys siihen on korkea. Venäläisten perinteisistä, vähemmistöryhmiä syrjivistä asenteista johtuen heidän on vaikea nöyrtyä palvelemaan esimerkiksi tsetseenejä tai tadzikkeja.

Kokemus Arkki -leireiltä

Arkki -leireillä saamamme kokemus lastenkotinuorten parista on minulle itselleni suuri apu tässä projektissa. Olen nähnyt, kuinka nuorten vastarinta murtuu, kun vastoin heidän odotuksiaan alan palvella heitä. Tämä on Jeesuksen tapa toimia, sillä hän tuli palvelemaan ja antamaan jopa oman henkensä meidän puolesta, vaikka emme sitä lainkaan ansainneet.

Matkan idea on siis kutsua Venäjän läpi ajaessamme venäläisiä uskovia mukaan kanssamme palvelemaan tadzikkeja. Tällä hetkellä olen kartoittanut alustavan reittisuunnitelman ja aikataulun, mutta todellinen matkan sisältö on vain Jumalan tiedossa. Me lähdemme liikkeelle luottaen siihen, että Jumala johdattaa meitä matkan aikana ja tuo oikeat ihmiset mukaamme. Vuosi sitten Jumala puhui tästä matkasta eikä hän ole kertonut sen enempää. Pian saamme nähdä, olenko minä vaan hullu vai onko tässä Jumala mukana.

Me lähdemme matkaan Jeesusta seuraten kuin se pikkupoika, jolla oli viisi leipää ja kaksi kalaa. Poika päätti antaa eväänsä Jeesukselle, vaikka hänelläkin oli varmasti nälkä. Jeesuksen siunaamana hänen eväänsä riittivät ruokkimaan tuhansia ihmisiä. Samalla tavalla mekin annamme sen vähän, mitä meillä on, Jeesuksen käsiin ja odotamme hänen siunaavan ne.

Mitä sinulla on antaa Jeesukselle?