Jeesus lupasi kaivolta vettä noutamaan tulleelle naiselle, että niillä, jotka juovat hänen antamaansa vettä, on sisällään elävän veden lähde. (Joh 4)

 Tuo nainen oli siihen saakka käynyt joka päivä kaivolla hakemassa vettä ja nyt Jeesus lupasi hänelle jotain aivan ihmeellistä. Jeesus vielä sanoi, että tuo elävä vesi tuo ikuisen elämän. Ihmevettä.

Kutsuttu jakamaan elävää vettä

Olen viime viikkoina käynyt useampaan kertaan läheisellä viljelypalstalla, jolla useat maahanmuuttajat viljelevät kasveja. Nämä Lähi-idästä tulevat ihmiset tulevat kulttuurista, jossa yhteisöllisyys on tärkeää monessa suhteessa. Vaikka toisesta ei välttämättä tykätä, silti tehdään yhdessä. Suomalaisena on haasteellista päästä syvempään vuorovaikutukseen heidän kanssaan, koska meidän kulttuurimme ja tapamme toimia on niin erilainen.

Tiistaina olin aamulla taas tuolla vuokrapalstalla ystävää tapaamassa, kun hän oli tullut kastelemaan omaa palstaansa. Aloin joutessani auttaa häntä täyttämään kastelukannuja. Hän vuorostaan auttoi näitä muita, maahanmuuttajataustaisia ystäviään kantamalla täysiä kastelukannuja heille. Siinä kannuja täyttäessä mieleeni tuli tämä Jeesuksen lupaus. Minä ja ystäväni jaoimme elävää vettä ihmisille, jotka tarvitsivat sitä. Siinä tuli mieleeni, että voi kun voisin jakaa elävää vettä samalla tavalla.

Tuota tapahtunutta jälkeenpäin miettiessä, että Jeesus tosiaan lupasi elävän veden lähteen olevan meidän sisällä. Sitä ei tarvitse lähteä erikseen hakemaan mistään. Tarvitsee vain mennä sinne, missä sitä vettä tarvitaan ja antaa lähteen tulvia yli. Näin ainakin minä ainakin sitä mietin. Elävän veden lähde sai alkunsa Jeesuksen antamasta vedestä, sen pitäisi siis samalla tavalla synnyttää ikuista elämää antava vesilähde.

Miksi se ei toimi?

Miksi se ei tunnu toimivan käytännössä? Miksi me Jeesuksen uskovat kristityt jäämme omaan karsinaan elävine vesinemme? Miksi vesi ei pääse sinne, missä sitä tarvitaan?

Syitä voi olla kaksi, ainakin minun logiikalla. Ensimmäinen on se, että meillä ei ole elävää vettä, koska emme ole ottaneet sitä vastaan Jeesukselta. Olemme siis jättäneet itse juomatta.

Toinen syy, miksi elävää vettä ei päädy tarvitsevien saataville, on se, että elävää vettä ei ole tarjottu heille. Eli me olemme pitäneet elävän veden itsellämme.

Vedenvientireissu vähän kauemmas

Olemme huomenna lähdössä Tadzikistaniin. Meillä ei vielä ole selkeää tehtävää siellä, noin niinkuin normaalilla logiikalla. Meillä ei ole kontaktihenkilöä, paikkaa eikä mitään tapahtumaa, johon olisimme osallistumassa. Inhimillisesti ajateltuna huvimatka.

Pyrimme kuitenkin siihen, että meillä olisi tuota elävää vettä mukana jaettavaksi. Niinkuin Jeesus periaatteessa sattumanvaraisesti kohtasi tuon naisen ja kertoi hänelle elävästä vedestä, samaan tapaan me menemme Tadzikistaniin.

Mitäs tähän loppuun voisi sanoa? Kippis!

Lisää tunnelmia ja kuvia: www.arkki-leiri.blogspot.fi